torstai 18. joulukuuta 2008

Tänään ottaa päähän!

Saanhan minäkin napista ja valittaa. Saanhan??? Eilen tuli hammashoitolasta kutsu Renjalle. Aika olisi 3.3.2009. Mutta, mutta,,, ylilääkäri oli Joulukuun alussa tehnyt sellaisen päätöksen, että kuljetuksia ja kuluja ei enää 1.1.2009 korvata eikä järjestetä kaupungin toimesta. Niin, hammaslääkäriin on matkaa 9 km, eikä linja-autot kulje täällä kuin harvoin. Hammaslääkäri kulut tulevat syrjäseudun lapsille kohtuuttomaksi. Vanhempi joutuu ottamaan päivän vapaaksi töistä, koska omakin työmatka on pitkä. Eli päivän palkka menetetään siinä. Jos menet taksilla, niin siihenkin menee päivän palkka. Laitoin sähköpostia vastaavalle lääkärille. Sanoin, että eihän se mitään minun oman lapsen kohdalla, kun on jo 14-vuotias ja voi vaikka kävellä tuon matkan tuulessa ja tuiskussa. Mutta monille lapsiperheelle se on hankalaa ja arvokasta. Syrjäseudun lapset ovat tässäkin asiassa eriarvoisessa asemassa kuin kaupunkilaiset. Moni jättää käymättä hoidoissa. No, vastinetta ei ole vielä tullut. Ei kai katso aiheelliseksi vastata. Laitoin kyllä Karjalaiseenkin uutisaiheeksi. Olipa hieno Joululahja kaupungilta, vaikka itse olenkin kaupungin palkkalistoilla.
Toinen aihe mikä rupesi ärsyttämään, on Renjan matematiikan opettaja. Renja on petrannut matematiikkaan kohtuuttomasti aikaa. Nyt syksyllä sai jopa kiitettävän laajasta testistä. Muut numerot ovat tuollaista kuutosen luokkaa. Mutta joka ilta hän kysyy meiltä neuvoa ja me hölmöt emme osaa neuvoa. Opettaja oli sanonnut, että numeroksi tulee kuutonen. Minä kirjoitin opettajalle ja vastaus tuli viisaasti, että kokeitten keskiarvo on kuulemma 6,3. Renja ei ole aktiivinen tunnilla, jättää läksyt tekemättä. Hän on HUOMANNUT, että jos Renja jumittuu johonkin tehtävään, niin hän ei pyydä neuvoa????? Miksi opettaja ei neuvo pyytämättä. Selitinkin opettajalle, että Renja on auttamattoman ujo ja tehtäviä tekee joka ilta. Pelkää luokkatovereiden pilkkaa, siitä kun ei osaa ja pyytää neuvoja. Renja olikin koulukiusattu viime vuonna. Kerroin myös, että luokka metelöi tunnilla, ettei opetuksesta saa selvää. Luulen, että opettaja vastaa. Tulkaa seuraamaan minun opetusta. Luokka on aina rauhallinen. Sain tällaisen vastauksen silloin, kun Renja valitteli samasta asiasta minulle. Minä kysyin, että eikö opettaja voi antaa seiskaa numeroksi, kun Renja yrittää ja se myös motivoisi. Ei kuulemma ole oikein luokkatovereita kohtaan (jotka metelöivöt ja kiusaavat). Miksi ei voida pitää yksilönä luokassakin. Mitä niille vaikuttaa saako Renja matematiikan numeroksi kutosen vain seiskan. No, odottelenpa vielä vastausta. Kyllä minusta on opetuksentasostakin kiinni tuo numero. Kysynpähän vielä opettajalta, että mikä on luokan keskiarvo matematiikassa ja sanon, että metelöitsijät ulos luokasta opetuksen aikaan. Ei ole oikein huonompi oppista oppilasta kohtaan rauhaton luokka. No, on jotain hyvääkin. Käyn kahden jälkeen hakemassa 100 kpl karjalanpiirakoita meidän keittäjältä (naapurista)
jk. asuinpaikkaa ei todellakaan voi tuosta vain valita!!! Meillä oli v. -91 aravarahoitteinen omakotitalo kaupungissa palvelujen lähellä, mutta mutta, sairastuin, mies jäi työttömäksi ( 5 v ) Alaikäisiä lapsia kolme. Pakko oli myydä tappiolla (eli jäimme suuret määrät velkaa). Jouduimme vuokralle. Saimme asiat hoidettua viisi vuotta sitten ja muutimme tänne, koska tämä oli halvin vaihtoehto saada oma asunto. (42.000). Ei pitäisi rangaista silti maaseudulla asuvia!

1 kommentti:

"pappi puikoissa" kirjoitti...

Näinpä mekin olemme lapsiamme täältä hammaslääkäriin käyttäneet, kun laki niin sanoo. Meiltähän ei busseja kulje kaupungille lainkaan ja matkaa on 12-13 km. Isäntä onneksi ehtii töidensä lomasta kuljetella. Minä kun en sydänvaivojeni vuoksi ole enää uskaltanut autolla ajaa. Onpa meille joku sosiaalityöntekijä joskus tokaissut, että sehän on oma valinta asuuko maalla vai kaupungissa... - Tuosta koulumaailmasta sitten: Meidänkin toiseksi nuorimmaisella on ollut omat ongelmansa, kun luokka on todella levoton ja hänen on vaikea keskittyä, varsinkin juuri matematiikassa. Toisaalta erityisluokkaan emme ole nähneet tarvetta, eikä opettajakaan. Arvosanat ovat vain numeroita, eikä niillä minun mielestäni ole niin isosti väliä. Kunhan lapsi ei tuntisi tipahtavansa kärryiltä, sillä koulussa on varmasti kurja olla, jos ei oikein pysy opetuksessa mukana. Toisaalta siihenkin täytyy sopeutua, että kaikessa ei voi pärjätä huippuhyvin. Pääasia, että omat vahvuudet löytyy. - Eiväthän ne kaikki opettajatkaan mitään huippuammattilaisia ole, mutta eipä niitä juuri pääse valitsemaan. Niinpä täytyy yrittää pitää välit hyvinä joka suuntaan vain :)